Psykoterapia on psyykkisen terveyden ja toimivuuden lisäämiseen tähtäävää tavoitteellista terveydenhuollon ammatillista toimintaa. Psykoterapian tavoitteena on poistaa tai lievittää psyykkisiä häiriöitä ja niihin liittyvää kärsimystä, tukea psyykkistä kasvua ja kehitystä sekä lisätä henkilön valmiuksia itse ratkaista ongelmiaan. Tavoitteita kohti päästään terapiassa erityisesti itseymmärryksen lisääntymisen ja tunteiden säätelyn kehittymisen myötä. Psykoterapian kesto vaihtelee asiakkaan tilanteesta riippuen muutamasta käyntikerrasta 1-3 vuoteen. Kestosta sopivat asiakas ja psykoterapeutti yhdessä.

Psykoterapiasuuntauksen vaikutus näkyy psykoterapiassa esim. siinä, kuinka aktiivisesti psykoterapeutti ohjaa keskustelua, keskitytäänkö yksinomaan keskusteluun vai lisäksi esim. toiminnallisiin harjoituksiin, annetaanko kotitehtäviä tai kuinka usein ja miten pitkään psykoterapiassa käydään. 

Ratkaisukeskeisessä psykoterapiassa asiakkaan ja psykoterapeutin välillä on luottamuksellinen, tasavertainen yhteistyösuhde. Ratkaisukeskeisessä psykoterapiassa ei ole kyse asioiden ratkaisemisesta, vaan voimavarakeskeisestä terapeuttisesta vaikuttamisprosessista. Psykoterapian tavoitteena on asiakkaan omien voimavarojen ja selviytymiskeinojen aktivoiminen ja tilanteen edistäminen tätä kautta toivottuun suuntaan. Ratkaisukeskeisen psykoterapian keskeisenä tavoitteena ei ole ymmärtää sitä mistä oireilu johtuu, vaan vahvistaa ihmisen kykyä vaikuttaa tilanteeseensa ja hahmottaa sitä uudelleen.  Työskentelyn fokus painottuu ihmisten väliseen vuorovaikutukseen ja toimintaan. Työskentely on ajallisesti eteenpäin suuntautuvaa. Menneisyyttä käsitellään samalla tavoin kuin missä tahansa muussakin psykoterapeuttisessa työskentelyssä, mutta voimavarakeskeistä tarkastelua hyödyntäen. 

Ratkaisukeskeisestä psykoterapiaa voidaan käyttää sekä lyhyissä että pitkissä psykoterapiaprosesseissa. Käyntimäärä voi vaihdella muutamasta käyntikerrasta vuosia kestävään hoitosuhteeseen. Ratkaisukeskeistä lähestymistapaa käytetään yksilö-, pari- ja perheterapiassa.

Interpersoonallinen psykoterapia (IPT) on lyhytkestoinen, käytännönläheinen psykoterapiamuoto, joka on kehitetty nimenomaan masennuksen hoitoon. IPT:ssa tapaamisia on viikottain 12-16 kertaa. IPT:ssa tutkitaan asiakkaan elämäntapahtumien yhteyttä mielialaan ja pyritään aikaansaamaan konkreettisia muutoksia asiakkaan
elämässä.

Pariterapiassa terapeutti keskustelee pariskunnan kanssa niistä parisuhteen asioista, joita pari tuo esiin istunnon aikana. Terapiassa haetaan kosketusta omaan sisäiseen maailmaan, tarvitsevuuteen, toiveisiin ja tavoitteisiin. Terapiassa tarkastellaan millainen vuorovaikutus kahden ihmisen välille on syntynyt ja kuinka se vastaa molempien toiveita. Terapeutti tuo tilanteeseen uusia näkökulmia. Terapia auttaa paria ymmärtämään uudella tavalla keskinäistä vuorovaikutustaan. Lisäksi se auttaa luomaan uusia, toimivia malleja keskinäiselle kanssakäymiselle ja luo uutta perustaa toimivalle parisuhteelle. Apua voidaan hakea myös siihen, kuinka eroaminen tapahtuisi siten, että siitä aiheutuisi mahdollisimman vähän haittaa lasten hyvinvoinnille . Pariterapeutti ei määrittele terapian tavoitetta, mutta hänellä on tietoa toimivasta parisuhteesta, käyttäytymiseen vaikuttavista tekijöistä, parisuhteen vaiheista ja parisuhteen hoitamisesta. Näin hän voi auttaa paria määrittelemään tavoitteensa oman parisuhteensa osalta. Terapeutti ei voi lääkitä suhdetta ulkopäin. Todellista muutosta saavutetaan vain, jos puolisot ovat motivoituneita itse näkemään vaivaa suhteensa ongelmien ratkaisemiseksi ja uusien näkökulmien etsimiseksi sekä uudenlaisten toimintatapojen kokeilemiseksi parisuhteessa.

Integratiivisuus työskentelytavassani merkitsee sitä, että työskentelyssä huomioidaan asiakkaan yksilölliset hoidolliset tarpeet mahdollisimman hyvin. Tähän pyritään mm painottamalla eri psykoterapiamuodoille yhteisiä, muutosta tutkitusti tuottavia tekijöitä, kuten hyvää yhteistyösuhdetta asiakkaan ja terapeutin välillä. Psykoterapiassa asiakas ja terapeutti neuvottelevat yhdessä asiakkaan yksilöllisistä tavoitteista ja hänelle soveltuvista työtavoista. Integratiivisesti suuntautuneen psykoterapeutin ominaisuuksia ovat avoimuus ja joustavuus suhteessa eri psykoterapiasuuntausten teorioihin ja työtapoihin sekä vapaus koulukuntaisesta ajattelusta. 

Psykoterapeutin persoonallisuus on aivan yhtä tärkeää kuin se, mitä suuntautumisvaihtoehtoa hän edustaa. Tutkimusten mukaan psykoterapian tuloksellisuuteen vaikuttaa viitekehyksen sijaan enemmän terapeutin ja asiakkaan toimiva yhteistyösuhde. Tämän vuoksi pidemmissä psykoterapioissa kannattaa aina ensin käydä tutustumiskäynnillä psykoterapeutin vastaanotolla ennenkuin tekee sopimuksen hoitosuhteesta.

(c)2018, All Rights Reserved